And there you stand opened heart, opened doors
full of life with the world that's wanting more.
But I can see when the lights start to fade,
the day is done and your smile has gone away.
Let me raise you up.
Let me be your love.
May I hold you
as you fall to sleep,
when the world is closing in
and you can't breathe.
May I love you.
May I be your shield.
When no one can be found
may I lay you down.
All I want is to keep you safe from the cold...
to give you all that your heart needs the most.
All that's made me
Is all worth trading
just to have one moment with you.
So I will let go
all that I know
knowing that you're here with me.
For your love is changing me.
lauantai 30. huhtikuuta 2011
Kisapäivä
Tänään oli Karkilla jännä päivä; pääsi vähän näkemään maailmaa :) Aamulla herättiin kuudelta kisahoitajaksi pestautuneen Anniinan kanssa ruokkimaan hevoset ja hoitamaan viimehetken järjestelyt. Kisat olivat Äimäraution harjoituskisat, osallistuin luokkiin 40 cm sekä 60 cm; olihan kyseessä sentään ensimmäiset yhteiset kisat ja meillä estetreenejä takana yhdet! Letitin ponin hännän vielä aamulla, pintelit jalkaan ja menoksi! Mukaan lähti myös Niina Unskilla ja nämä kaksi toivatkin kotiintuomisina kaksi ruusuketta! (Älä huoli Niina; vielä meistä Karkin kanssa teille vastusta on ;))
Karkki meni erittäin kauniisti vinkkaan ja kauniisti tuli sieltä myös ulos. Sen käytös on vain päivä päivältä rauhoittunut, kun on tottunut uuteen paikkaan ja sen ympärillä innokkaasti häärivään punapäähän joka taitaa rakastaa sitä koko ajan enemmän. Poni taisi totaalisesti viedä tämän sydämen - sääli, se oli vielä aivan hyvä ja toimiva sydän. No, nyt on ponilla kaksi, jos toinen pumppu vaikka pettää sen säikähtäessä mitä ihmeellisimpiä asioita. Kisapaikalla se oli vain hieman jännittynyt aluksi, satulointikin sujui ok ja muut toimenpiteet. Maneesissa kävellessä se oli myös ihmeen rauhallinen, vaikka maneesin puomiluukut sekä äänet sitä pelottivatkin ja se jonkun verran säpsyili. Ravissa ja laukassa ponilla oli paljon vauhtia, mutta ravissakin liike pysyi suhteellisen letkeänä.
Ensimmäisen luokan verkassa poni sitten jännittyi todella paljon; muut ratsukot, hyppääminen vieraassa paikassa, ympärillä häärivät ihmiset.. Yksi kielto ainakin tuli okserille ja toisella kerralla hypättiin sitten paikaltaan. Poni pelkäsi verkan jokaista kolmea estettä, mutta rohkeasti mentiin yli kuitenkin. Miralta saatiin muutamia rohkaisuja ja vinkkejä, joista itsekin sitten muistin ratsastaa hieman enemmän. Kun valmistauduin radalla toisen ratsukon suorittaessa, näytin ponille erikoisimpia esteitä. Se oli jännittynyt ja steputteli hieman, mutta kun suoritus alkoi, ei ollut niin paljon aikaa miettiä. Radasta tuli puhdas mutta pari tyylimokaa siellä toki oli. Erittäin tyytyväinen olen poniin ja siihen, että saatiin alle puhdas rata heti ensimmäisten kisojen ensimmäisestä luokasta. :) Poika saikin paljon kehuja.
Kuudenkymmenen sentin verkassa Karkki olikin jo aivan erilainen! Imua esteille löytyi kunnolla, se innostui ja kuumui eikä niin kyttäillytkään sitten vaan keskittyi enemmän olennaiseen. Miralta saatiin taas joitain toimivia ohjeita ja niiden sekä verkan tuoman itsevarmuuspuuskan siivittämänä ratsastettiin neljää virhepistettä vaille puhdas rata; uusinnan toisella esteellä ulkoavut jäivät sinne minne VR ei kulje eikä Karkki tasan lähtenyt yksin pilottiaan lennättämään esteen yli, joten yksi sivuunhypätty kielto tuli. Saman tien ratsastin esteelle uudelleen ja päästiin siitä yli, kun ne ulkoavut muistuivat mieleen.. Hieman ärsytti oma töppäys, mutta poniin olen enemmän kuin tyytyväinen ja se teki osaltaan niin hyvän suorituksen kuin mahdollista!
Hyvillä mielin lähdettiin kotia kohti; en odottanut näinkään hyvää suoriutumista ensimmäisistä kisoistamme :)
Karkki meni erittäin kauniisti vinkkaan ja kauniisti tuli sieltä myös ulos. Sen käytös on vain päivä päivältä rauhoittunut, kun on tottunut uuteen paikkaan ja sen ympärillä innokkaasti häärivään punapäähän joka taitaa rakastaa sitä koko ajan enemmän. Poni taisi totaalisesti viedä tämän sydämen - sääli, se oli vielä aivan hyvä ja toimiva sydän. No, nyt on ponilla kaksi, jos toinen pumppu vaikka pettää sen säikähtäessä mitä ihmeellisimpiä asioita. Kisapaikalla se oli vain hieman jännittynyt aluksi, satulointikin sujui ok ja muut toimenpiteet. Maneesissa kävellessä se oli myös ihmeen rauhallinen, vaikka maneesin puomiluukut sekä äänet sitä pelottivatkin ja se jonkun verran säpsyili. Ravissa ja laukassa ponilla oli paljon vauhtia, mutta ravissakin liike pysyi suhteellisen letkeänä.
Ensimmäisen luokan verkassa poni sitten jännittyi todella paljon; muut ratsukot, hyppääminen vieraassa paikassa, ympärillä häärivät ihmiset.. Yksi kielto ainakin tuli okserille ja toisella kerralla hypättiin sitten paikaltaan. Poni pelkäsi verkan jokaista kolmea estettä, mutta rohkeasti mentiin yli kuitenkin. Miralta saatiin muutamia rohkaisuja ja vinkkejä, joista itsekin sitten muistin ratsastaa hieman enemmän. Kun valmistauduin radalla toisen ratsukon suorittaessa, näytin ponille erikoisimpia esteitä. Se oli jännittynyt ja steputteli hieman, mutta kun suoritus alkoi, ei ollut niin paljon aikaa miettiä. Radasta tuli puhdas mutta pari tyylimokaa siellä toki oli. Erittäin tyytyväinen olen poniin ja siihen, että saatiin alle puhdas rata heti ensimmäisten kisojen ensimmäisestä luokasta. :) Poika saikin paljon kehuja.
Kuudenkymmenen sentin verkassa Karkki olikin jo aivan erilainen! Imua esteille löytyi kunnolla, se innostui ja kuumui eikä niin kyttäillytkään sitten vaan keskittyi enemmän olennaiseen. Miralta saatiin taas joitain toimivia ohjeita ja niiden sekä verkan tuoman itsevarmuuspuuskan siivittämänä ratsastettiin neljää virhepistettä vaille puhdas rata; uusinnan toisella esteellä ulkoavut jäivät sinne minne VR ei kulje eikä Karkki tasan lähtenyt yksin pilottiaan lennättämään esteen yli, joten yksi sivuunhypätty kielto tuli. Saman tien ratsastin esteelle uudelleen ja päästiin siitä yli, kun ne ulkoavut muistuivat mieleen.. Hieman ärsytti oma töppäys, mutta poniin olen enemmän kuin tyytyväinen ja se teki osaltaan niin hyvän suorituksen kuin mahdollista!
Hyvillä mielin lähdettiin kotia kohti; en odottanut näinkään hyvää suoriutumista ensimmäisistä kisoistamme :)
torstai 28. huhtikuuta 2011
enää koskaan yksin
on maailmassa kaikenlaistakauheutta, kauneutta
siitä osaksensa kukin saa
vaan kuka löytää rakkautta
on onni hetkissä, elämässäja katseessa toisen samankaltaisen
miten hyvä olla onkaan tässä
sykkeessä sydänten kultaisten
eksyneenä maailmassaei kenenkään sois' vaeltaa
ken toinen löytää, se unelmassa
saa onnen siltaa rakentaa.
Ensimmäinen estetreeni + maastakäsin työskentelyä
Tänään saavuin tallille Fifin kanssa ja purettuani sen ja kamat paikoilleen törmäsin kentän laidalla Niinaan, joka sitten kyseli vähän kisasuunnitelmista - ja yllättäen päätettiin ottaa lentävä lähtö lauantain vappuestekisoihin Äimärautiolla! Itse olin katsellut vähän 8.5 olevia kisoja, mutta ilmeisesti tuli reippaampi lähtö. :-D
Joten kun kisasuunnitelmiin tuli pieni nopea muutos, muuttuivat kouluilusuunnitelmatkin estetreeniksi. Ja mikäs siinä ollessa - sovitin Karkille Fifin estepenkin selkään ja se vaikutti oikein sopivalta, Niinan kanssa katsottiin että se lienee aika hyvä. Liikkeessäkin näytti hyvältä, joten käytetään tätä penkkiä sitten esteillä ja Karkin omaa sileällä, se kun on enemmän yleissatulan tyyppinen. Toin Karkille myös Fifin entiset suitset (sillä on uudet ja Karkin omat ovat ruskeat!) ja rintaremmimartsan + pari estehuopaa. Harmi sinänsä, ettei Fifi noita enää tarvitse, mutta pääseepähän johonkin käyttöön.
Laitoin ponin kuntoon kun tunti kentältä oli loppunut ja lähdin sitten kävelemään alkukäyntejä. Otin esteraipan käteen ihan vain että näen miten poni reagoi, minulla kun on ollut tapana pitää se mukana erityisesti kisoissa. Kuitenkin poni pelkäsi lyhyttä esteraippaa kuollakseen (vaikka pidin sitä vain kädessä tekemättä sillä yhtään mitään) että se täytyi nakata pois kokonaan. Eipä tuolle kyllä tullut tarvettakaan. Raipan pois laittamisen jälkeen poni olikin hieman rennompi, mutta erittäin intopinkeä ja säikky. Karkki pelkää monia asioita - helposti kaikkea mahdollista - ja saa sätkyjä, joten kisoihin meneminen pikkuluokkiin on ihan hyvää totuttelua. Tynnyriponi.
Aloitettiin lävistäjällä olevalla pystyllä, joka sujui alusta asti ihan hyvin. Korkeutta tällä oli alussa noin 60 cm, mutta nousi siitä sitten pian 70 cm kautta kahdeksaankymppiin. Poni pudotti sen vain kerran ja minun virheestäni. Karkki on mun alle juuri täydellinen ratsastettava; kuumuva mutta silti herkkä ja laukkaa tulee ratsastaa ylöspäin, mihin olen Fifilläkin tottunut; muuten poni kiitää keilapallon lailla esteistä läpi, jos se pääsee pitkään ja kovaan laukkaan. Saatiin siis ponin kanssa kemiat pelaamaan aika näppärästi esteillä!
Hypättiin myös okseria joka sekin oli lopussa 80 cm sekä sarjaa, joka nousi tähän korkeuteen myös. Sarjalla poni kyseli ensimmäisellä ylityksellä, että mikä ihme on tuo toinen tämän ensimmäisen takana, mutta teki keskellä vain pienen mutkan ja hyppäsi b-osankin. Sen jälkeen ei kysellyt. Tultiin myös ratana pystyä, okseria ja sarjaa ja puhtaasti meni ja hyvin. Siihen oli hyvä päättää treeni ja tehdä loppukeventelyt. Annoin ponin laukata vapaasti pitkällä kaulalla, se olikin siinä vaiheessa jo saanut purkaa energiaansa ja laukkasi rennosti pää alhaalla pyörivää laukkaa. Sitten keventelin loppuravit. Karkille tuli aika hiki jo alussa, kun se kävi sen verran kierroksilla!
Lopuksi otin ponilta varusteet pois ja päästin sen kentälle irti siksi aikaa kun keräsin esteet pois. Sen jälkeen halusin tehdä sen kanssa join-upin; Karkki on varautunut ja arka, joten ajattelin, että se on parempi tehdä treenin jälkeen, jolloin ponilla on virtaa vähemmän ja siihen ei ehkä menisikään niin hirveästi aikaa. Kerätessäni esteitä pois kentältä ponin reaktiot olivat uteliaita ja se seuraili kiinnostuneesti toimiani. Saatuani esteet pois pyysin sitä eteenpäin ja juoksutin hetken, ja sain huomata, että se on hyvin herkkä kehonkielelle eikä suuria eleitä juuri tarvittu suunnan vaihtamiseen. Onnistuneita join-uppeja tuli pari, mutta poni ei suostunut seuraamaan; se säikähti poiskääntymistäni kun lähdin kävelemään ja juoksi joka kerta pois. Neljännellä kerralla, kun se tuli luokse, se ei enää lähtenyt pois vaan pysyi tiiviisti takana seuraten jokaista pienintäkin liikettä, vaihtoi suuntaa ja jopa painoa jalalta toiselle samoin kuin itse tein. Tunne oli mieletön.
Lopettelin sitten siihen että sain silitellä ponia joka puolelta, vaikka se pelkäsi yhä sitä kun menin sen taakse, mutta alkuun nähden iso edistys, että sain silittää sitä kaikkialta. Laitoin päitset sille ja vein sisään, harjasin kunnolla ja Karkki sai paljon huomionosoituksia ♥ Tein sitten iltatallin Niinan kanssa ja lähdettiin sisälle juttelemaan kisoista.
Koulutreenistä kirjoittaminen jäi, koska haluan päivittää nyt Fifin blogiin. Esteistä kuvia myöhemmin. On tämä hektistä tämä elämä!
Joten kun kisasuunnitelmiin tuli pieni nopea muutos, muuttuivat kouluilusuunnitelmatkin estetreeniksi. Ja mikäs siinä ollessa - sovitin Karkille Fifin estepenkin selkään ja se vaikutti oikein sopivalta, Niinan kanssa katsottiin että se lienee aika hyvä. Liikkeessäkin näytti hyvältä, joten käytetään tätä penkkiä sitten esteillä ja Karkin omaa sileällä, se kun on enemmän yleissatulan tyyppinen. Toin Karkille myös Fifin entiset suitset (sillä on uudet ja Karkin omat ovat ruskeat!) ja rintaremmimartsan + pari estehuopaa. Harmi sinänsä, ettei Fifi noita enää tarvitse, mutta pääseepähän johonkin käyttöön.
Laitoin ponin kuntoon kun tunti kentältä oli loppunut ja lähdin sitten kävelemään alkukäyntejä. Otin esteraipan käteen ihan vain että näen miten poni reagoi, minulla kun on ollut tapana pitää se mukana erityisesti kisoissa. Kuitenkin poni pelkäsi lyhyttä esteraippaa kuollakseen (vaikka pidin sitä vain kädessä tekemättä sillä yhtään mitään) että se täytyi nakata pois kokonaan. Eipä tuolle kyllä tullut tarvettakaan. Raipan pois laittamisen jälkeen poni olikin hieman rennompi, mutta erittäin intopinkeä ja säikky. Karkki pelkää monia asioita - helposti kaikkea mahdollista - ja saa sätkyjä, joten kisoihin meneminen pikkuluokkiin on ihan hyvää totuttelua. Tynnyriponi.
Aloitettiin lävistäjällä olevalla pystyllä, joka sujui alusta asti ihan hyvin. Korkeutta tällä oli alussa noin 60 cm, mutta nousi siitä sitten pian 70 cm kautta kahdeksaankymppiin. Poni pudotti sen vain kerran ja minun virheestäni. Karkki on mun alle juuri täydellinen ratsastettava; kuumuva mutta silti herkkä ja laukkaa tulee ratsastaa ylöspäin, mihin olen Fifilläkin tottunut; muuten poni kiitää keilapallon lailla esteistä läpi, jos se pääsee pitkään ja kovaan laukkaan. Saatiin siis ponin kanssa kemiat pelaamaan aika näppärästi esteillä!
Hypättiin myös okseria joka sekin oli lopussa 80 cm sekä sarjaa, joka nousi tähän korkeuteen myös. Sarjalla poni kyseli ensimmäisellä ylityksellä, että mikä ihme on tuo toinen tämän ensimmäisen takana, mutta teki keskellä vain pienen mutkan ja hyppäsi b-osankin. Sen jälkeen ei kysellyt. Tultiin myös ratana pystyä, okseria ja sarjaa ja puhtaasti meni ja hyvin. Siihen oli hyvä päättää treeni ja tehdä loppukeventelyt. Annoin ponin laukata vapaasti pitkällä kaulalla, se olikin siinä vaiheessa jo saanut purkaa energiaansa ja laukkasi rennosti pää alhaalla pyörivää laukkaa. Sitten keventelin loppuravit. Karkille tuli aika hiki jo alussa, kun se kävi sen verran kierroksilla!
Lopuksi otin ponilta varusteet pois ja päästin sen kentälle irti siksi aikaa kun keräsin esteet pois. Sen jälkeen halusin tehdä sen kanssa join-upin; Karkki on varautunut ja arka, joten ajattelin, että se on parempi tehdä treenin jälkeen, jolloin ponilla on virtaa vähemmän ja siihen ei ehkä menisikään niin hirveästi aikaa. Kerätessäni esteitä pois kentältä ponin reaktiot olivat uteliaita ja se seuraili kiinnostuneesti toimiani. Saatuani esteet pois pyysin sitä eteenpäin ja juoksutin hetken, ja sain huomata, että se on hyvin herkkä kehonkielelle eikä suuria eleitä juuri tarvittu suunnan vaihtamiseen. Onnistuneita join-uppeja tuli pari, mutta poni ei suostunut seuraamaan; se säikähti poiskääntymistäni kun lähdin kävelemään ja juoksi joka kerta pois. Neljännellä kerralla, kun se tuli luokse, se ei enää lähtenyt pois vaan pysyi tiiviisti takana seuraten jokaista pienintäkin liikettä, vaihtoi suuntaa ja jopa painoa jalalta toiselle samoin kuin itse tein. Tunne oli mieletön.
Lopettelin sitten siihen että sain silitellä ponia joka puolelta, vaikka se pelkäsi yhä sitä kun menin sen taakse, mutta alkuun nähden iso edistys, että sain silittää sitä kaikkialta. Laitoin päitset sille ja vein sisään, harjasin kunnolla ja Karkki sai paljon huomionosoituksia ♥ Tein sitten iltatallin Niinan kanssa ja lähdettiin sisälle juttelemaan kisoista.
Koulutreenistä kirjoittaminen jäi, koska haluan päivittää nyt Fifin blogiin. Esteistä kuvia myöhemmin. On tämä hektistä tämä elämä!
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Ensimmäinen koulutreeni
Tässäpä nyt Anniinan ottamia kuvia tältä päivältä, huomenna kirjoitan miten ensimmäinen kouluilumme sujui. Nyt väsyttää jo sen verran että jätän huomiselle satuilun. :)
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Ensikohtaaminen
Eilenillalla (tai sanotaanko yönä) sain ehkä maailman ihanimman puhelun; Niina (ex-hevoseni omistaja ja tallinpitäjä) osti kauniin valkoisen ponin, jota saisin alkaa ratsastamaan eteenpäin ja käytännössä pitää kuin omaani. Hyvä että sain yöllä nukuttua, ja aamulla heräsinkin varhain ja tietenkin heti ensimmäisenä päivänä oli päästävä ponia katsomaan. Sieltä se katseli karsinastaan, juuri uuteen paikkaan saapuneena, yllättävänkin rauhallisena. Sen ystävällinen katse ja kauniit piirteet saivat heti ensihetkellä sydämen sulamaan siihen paikkaan. Jututin ponia siinä ja jutskasin Niinan kanssa yhtä ja toista ja Niina totesikin, että voisin kokeilla ponia vaikka kahvittelun jälkeen. Niimpä kahvihetken jälkeen pääsin ponin selkäänkin.
'Karkki' on kauniisti käyttäytyvä ja miellyttävä varustaa ja hoitaa ja vaikuttaa muutenkin herkältä, uteliaalta, joskin hieman aralta tapaukselta. Ennen kuin huomasinkaan, istuin minulle vielä toistaiseksi tuntemattoman kauniin ponin selässä kentällä valkoisten aitojen ympäröimänä ja ryhdyin kävelemään alkukäyntejä. Uutta paikkaa hieman tuijotellen kimo ruuna töpsytteli melko jännittynyttä käyntiä eteenpäin, mutta rentoutui ajan kuluessa - ainakin jonkin verran.
En vaatinut ponilta mitään erikoista, hieman taivuttelin ja kokeilin, miltä se tuntuu ja kuinka se vastaa apuihin. Karkki on melko herkkä ja kevyesti ratsastettava poni. Sillä on hieman patoutunutta energiaa, koska se on ollut melko kevyellä ja epäsäännöllisellä käytöllä aijemmin. Pidin siitä joka tapauksessa saman tien. Sillä on kauniit liikkeet rentoutuessaan ja niissä on miellyttävää istua. Siltä löytyy myös paljon omaa eteenpäinpyrkimystä ja se tuntuu tekevän mielellään töitä. Kun tähän lisätään se, että se on kuuliainen istunnalle, saadaan melko täydellinen pakkaus!
Kokeilin ponilla muutamat pikkuhypyt sekä ratsastin hieman ilman satulaa. Esteelle Karkilla on hyvin imua eikä se tunnu lainkaan epävarmalta. Hyppytyylissä itsessään on vielä hiomista ja minulla töitä tehtävänä ponin kanssa, että löydetään yhteinen kieli. Pienestä alkuhaparoinnista huolimatta suoriuduttiin puhtaasti joka hypystä ja loppua kohden pidin ponista vain enemmän. Nyt vain toivotaan, ettei ell. tarkastuksessa tule ilmi mitään suurempia löydöksiä, niin saan jatkaa ponin kanssa metkasti alkanutta matkaa!
'Karkki' on kauniisti käyttäytyvä ja miellyttävä varustaa ja hoitaa ja vaikuttaa muutenkin herkältä, uteliaalta, joskin hieman aralta tapaukselta. Ennen kuin huomasinkaan, istuin minulle vielä toistaiseksi tuntemattoman kauniin ponin selässä kentällä valkoisten aitojen ympäröimänä ja ryhdyin kävelemään alkukäyntejä. Uutta paikkaa hieman tuijotellen kimo ruuna töpsytteli melko jännittynyttä käyntiä eteenpäin, mutta rentoutui ajan kuluessa - ainakin jonkin verran.
En vaatinut ponilta mitään erikoista, hieman taivuttelin ja kokeilin, miltä se tuntuu ja kuinka se vastaa apuihin. Karkki on melko herkkä ja kevyesti ratsastettava poni. Sillä on hieman patoutunutta energiaa, koska se on ollut melko kevyellä ja epäsäännöllisellä käytöllä aijemmin. Pidin siitä joka tapauksessa saman tien. Sillä on kauniit liikkeet rentoutuessaan ja niissä on miellyttävää istua. Siltä löytyy myös paljon omaa eteenpäinpyrkimystä ja se tuntuu tekevän mielellään töitä. Kun tähän lisätään se, että se on kuuliainen istunnalle, saadaan melko täydellinen pakkaus!
Kokeilin ponilla muutamat pikkuhypyt sekä ratsastin hieman ilman satulaa. Esteelle Karkilla on hyvin imua eikä se tunnu lainkaan epävarmalta. Hyppytyylissä itsessään on vielä hiomista ja minulla töitä tehtävänä ponin kanssa, että löydetään yhteinen kieli. Pienestä alkuhaparoinnista huolimatta suoriuduttiin puhtaasti joka hypystä ja loppua kohden pidin ponista vain enemmän. Nyt vain toivotaan, ettei ell. tarkastuksessa tule ilmi mitään suurempia löydöksiä, niin saan jatkaa ponin kanssa metkasti alkanutta matkaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)