Joten kun kisasuunnitelmiin tuli pieni nopea muutos, muuttuivat kouluilusuunnitelmatkin estetreeniksi. Ja mikäs siinä ollessa - sovitin Karkille Fifin estepenkin selkään ja se vaikutti oikein sopivalta, Niinan kanssa katsottiin että se lienee aika hyvä. Liikkeessäkin näytti hyvältä, joten käytetään tätä penkkiä sitten esteillä ja Karkin omaa sileällä, se kun on enemmän yleissatulan tyyppinen. Toin Karkille myös Fifin entiset suitset (sillä on uudet ja Karkin omat ovat ruskeat!) ja rintaremmimartsan + pari estehuopaa. Harmi sinänsä, ettei Fifi noita enää tarvitse, mutta pääseepähän johonkin käyttöön.
Laitoin ponin kuntoon kun tunti kentältä oli loppunut ja lähdin sitten kävelemään alkukäyntejä. Otin esteraipan käteen ihan vain että näen miten poni reagoi, minulla kun on ollut tapana pitää se mukana erityisesti kisoissa. Kuitenkin poni pelkäsi lyhyttä esteraippaa kuollakseen (vaikka pidin sitä vain kädessä tekemättä sillä yhtään mitään) että se täytyi nakata pois kokonaan. Eipä tuolle kyllä tullut tarvettakaan. Raipan pois laittamisen jälkeen poni olikin hieman rennompi, mutta erittäin intopinkeä ja säikky. Karkki pelkää monia asioita - helposti kaikkea mahdollista - ja saa sätkyjä, joten kisoihin meneminen pikkuluokkiin on ihan hyvää totuttelua. Tynnyriponi.
Aloitettiin lävistäjällä olevalla pystyllä, joka sujui alusta asti ihan hyvin. Korkeutta tällä oli alussa noin 60 cm, mutta nousi siitä sitten pian 70 cm kautta kahdeksaankymppiin. Poni pudotti sen vain kerran ja minun virheestäni. Karkki on mun alle juuri täydellinen ratsastettava; kuumuva mutta silti herkkä ja laukkaa tulee ratsastaa ylöspäin, mihin olen Fifilläkin tottunut; muuten poni kiitää keilapallon lailla esteistä läpi, jos se pääsee pitkään ja kovaan laukkaan. Saatiin siis ponin kanssa kemiat pelaamaan aika näppärästi esteillä!
Hypättiin myös okseria joka sekin oli lopussa 80 cm sekä sarjaa, joka nousi tähän korkeuteen myös. Sarjalla poni kyseli ensimmäisellä ylityksellä, että mikä ihme on tuo toinen tämän ensimmäisen takana, mutta teki keskellä vain pienen mutkan ja hyppäsi b-osankin. Sen jälkeen ei kysellyt. Tultiin myös ratana pystyä, okseria ja sarjaa ja puhtaasti meni ja hyvin. Siihen oli hyvä päättää treeni ja tehdä loppukeventelyt. Annoin ponin laukata vapaasti pitkällä kaulalla, se olikin siinä vaiheessa jo saanut purkaa energiaansa ja laukkasi rennosti pää alhaalla pyörivää laukkaa. Sitten keventelin loppuravit. Karkille tuli aika hiki jo alussa, kun se kävi sen verran kierroksilla!
Lopuksi otin ponilta varusteet pois ja päästin sen kentälle irti siksi aikaa kun keräsin esteet pois. Sen jälkeen halusin tehdä sen kanssa join-upin; Karkki on varautunut ja arka, joten ajattelin, että se on parempi tehdä treenin jälkeen, jolloin ponilla on virtaa vähemmän ja siihen ei ehkä menisikään niin hirveästi aikaa. Kerätessäni esteitä pois kentältä ponin reaktiot olivat uteliaita ja se seuraili kiinnostuneesti toimiani. Saatuani esteet pois pyysin sitä eteenpäin ja juoksutin hetken, ja sain huomata, että se on hyvin herkkä kehonkielelle eikä suuria eleitä juuri tarvittu suunnan vaihtamiseen. Onnistuneita join-uppeja tuli pari, mutta poni ei suostunut seuraamaan; se säikähti poiskääntymistäni kun lähdin kävelemään ja juoksi joka kerta pois. Neljännellä kerralla, kun se tuli luokse, se ei enää lähtenyt pois vaan pysyi tiiviisti takana seuraten jokaista pienintäkin liikettä, vaihtoi suuntaa ja jopa painoa jalalta toiselle samoin kuin itse tein. Tunne oli mieletön.
Lopettelin sitten siihen että sain silitellä ponia joka puolelta, vaikka se pelkäsi yhä sitä kun menin sen taakse, mutta alkuun nähden iso edistys, että sain silittää sitä kaikkialta. Laitoin päitset sille ja vein sisään, harjasin kunnolla ja Karkki sai paljon huomionosoituksia ♥ Tein sitten iltatallin Niinan kanssa ja lähdettiin sisälle juttelemaan kisoista.
Koulutreenistä kirjoittaminen jäi, koska haluan päivittää nyt Fifin blogiin. Esteistä kuvia myöhemmin. On tämä hektistä tämä elämä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti